maanantai 16. kesäkuuta 2014

Uusi yhteistyökumppani ja fitness elämä omasta näkökulmastani

Helou!

Eilen olin mun uuden yhteistyökumppanin kuvauksissa, Proud bikinis. Oli tosi hauskaa ja upeita ihmisiä. Ja ai että mitä biksuja! Olisin voinut ottaa kaikki mukaan. Jos haluatte laadukkaita ja edullisia kisabiksuja tai muuten vaan kääntää katseita rannalla, kannattaa suunnata tänne http://www.proudbikinis.fi/

Tässä parina päivänä oon lueskellu paljon tästä bikini fitness-buumista, syömishäiriöistä jne.. Eiköhän se syömishäiriö ole useiden tekijöiden summa. En jaksa uskoa, että pelkkä fitness olisi syy siihen. Ja sama homma fitnessmimmeille: ei siitä tarvi nokkiinsa ottaa, jos joku negatiivisesti tästä lajista kirjottaa. Jokainenhan on valinnut lajinsa itse. Mulle riittää, et mä itse tiedän miks mä tätä teen. En ajatellut uppoutua siihen sen enempää, eiköhän siitä olla jo kirjoteltu tarpeeksi. Mutta aion kertoa miten mä itse elän fitness elämää, omasta mielestä ainakin melko tervein ajatuksin, ja kerron mistä tämä kaikki sai alkunsa.


Aloitin urheilun jo kolmevuotiaana tanssilla. Siitä sitten pikkuhiljaa siirryin yleisurheiluun, ja sitä kautta kokeilin monia eri urheilulajeja. Rakkaus urheiluun on siis ollut jo pienestä pitäen. Noh siinä sitten neljännellä luokalla, kun murrosikä pikkuhiljaa alkoi, heräsin yhtenä päivänä kamalaan vatsakipuun. Olin noin viikon poissa koulusta, koska luulin olevani vatsataudissa. Näin ei kuitenkaan ollut, ja vatsakivut ovat olleet ystäväni siitä päivästä lähtien. Onneksi kuitenkin samaisena keväänä kun vatsakipuni alkoivat, äitini kannusti minua aloittamaan jalkapallon. Sitä en ole päivääkään katunut. Se lievensi vatsakipuja hieman. Koko peruskoulun ajan kävin lääkärissä ja testeissä tutkimassa, että mistä nämä mystiset vatsakivut voivat johtua. Mutta ei, pettymyksiä toisensa perään. Ikinä ei löytynyt syytä sille, miksi vatsani oli jatkuvasti kipeä. Lääkärissä vain sanottiin, että ''kaikilla on joskus vatsa kipeä''. Mutta ei kukaan ymmärtänyt, että se rajoitti mun jokapäiväistä elämää. Kivut oli välillä niin kovat, että oli vaan pakko jäädä kotiin. Silloin oli vain opittava elämään vatsakipujen kanssa. Niin kuin tässä kohtaa moni jo arvaakin, kyse on ärtyvän suolen oireyhtymästä. Semmoinen ihminen kuka siitä kärsii, varmasti tietää kuinka vaikeaa se voi olla. Stressi ja tietynlainen ruoka on myrkkyä vatsalleni. Monta juttua on jäänyt tekemättä ja kokematta sen takia.

Joka tapauksessa lähdin aina treeneihin hammasta purren, vaikka vatsani ei sitä olisi sallinut. Välillä oli parempia päiviä, ja välillä huonompia. Olin kerennyt harrastaa jo montaa eri lajia, jalkapallo koko ajan mukana kulkien, siihen asti kun täytin 17. Silloin luin ekaa kertaa Janni Hussista. Ajattelin, että siinä vasta kaunis ja terveennäköinen sporttipakkaus. Kiinnostuin terveellisistä elämäntavoista ja oikein syömisestä.

Salilla olin käynyt jo 13-vuotiaasta lähtien, mutta väärällä ruokavaliolla. Tajusin, että pelkkä liikunta ei tuo vain hyvää oloa, vaan myös oikeanlainen ruokavalio. Vähän myöhemmin otin yhteyttä valmentajaani Heidiin. Heidi teki minulle oikeanlaisen ruokavalion, jonka lisäksi treenasin salilla ja harrastin jalkapalloa. Yhtäkkiä huomasin, että vatsakipuni olivat lähes kokonaan poissa. Pystyin tekemään asioita, joita en olisi koskaan aiemmin voinut kuvitella tekeväni. Ei tarvinnut aina miettiä ennen johonkin lähtemistä, että mitä tehdä jos vatsa kipeytyisi. Olen siis ikikiitollinen tälle niin ''pahalle'' fitnekselle, että voin taas paremmin ja rajoittavia tekijöitä ei ole. Vaikka kyse ei olekaan kovin vakavasta asiasta, fitness on parantanut mun elämänlaatua huomattavasti.
On surullista, että monella on vääristynyt kuva tästä elämäntyylistä. Se lavakunto, milloin näytetään ''nälkiintyneeltä'', on niin pieni osa koko hommaa. Itse en ainakaan ole missään vaiheessa ollut nälkiintynyt, päinvastoin. Kokoajan saa syödä ja paljon! Jokaiselle nyt tiedoksi, se on lyhyt aika milloin se sixpack näkyy. Off-kaudella ollaan ihan normaalimitoissa. Niin kuin näistä mun kuvistakin voi katsoa. Ja voin sanoa, että voin tässä kehossa paljon paremmin kuin kisakunnossa. Kisakunto on vain se hetki, ja siitä pitää nauttia sen ajan kun se on, mutta mielestäni se on kaikkea muuta kuin kaunista katseltavaa.

Kisaan siksi, että olen kilpailuhenkinen ja tavoitteet saa minut noudattamaan ruokavaliota. Sitä kautta voin hyvin. En suinkaan siksi, että voisin tuntea itseni kauniiksi, niin kuin olen aiemmin jo kirjoittanut. Kisakuntoa kannattaa katsoa sillä silmällä, että nähdään se työ mikä sen eteen on tehty.

torstai 12. kesäkuuta 2014

Elossa ollaan

Sadepäivänä on hyvä loikoilla
Huhhuh! Taas ollu kaiken näköstä säätämistä tässä työkuvioiden ja muiden suhteen. Tosiaan valmistuin tossa pari viikkoo sitten, ja nyt pitäs keksiä mitä teen ennen Au pair vuotta. Pystyn lähtemään Au pairiksi vasta lokakuussa. Niin siinä sitten kävi, että dietti on nyt startattu käyntiin ja syksyllä noustaan lavalle. Dietin alotus oli mulle helpotus, ootin sitä :D Niinkun oon aijemmin kertonut niin mun kroppa toimii paljon paremmin dietillä ja saan ihan erilaisen tatsin treenaamiseen. Tein myös päätöksen, että lopetan jalkapallon kokonaan, mikä tuntuu musta haikeelta :( Kun oon luonteeltani tämmönen jokapaikan höylä, haluun olla kaikessa aina mukana ja muutenkin säntäilemässä joka suuntaan.. niin välillä tulee se seinä vastaan. Nyt on vaan kuunneltava kehoa, ei se kestä kahta eri kilpaurheilua yhtä aikaa. Mutta onneks mikään ei oo lopullista, ehkä pelaan taas ens kesänä. ;) Nyt kuitenkin aijon keskittyä 100% Fitnekseen. Kun päätän ryhtyä johonkin hommaan on se hoidettava kunnialla loppuun :) 

Kunto ennen dietin alkua
Hetikun tulin suomeen alko taas tää säätäminen ja jokapaikkaan juokseminen. Muista tehdä tota ja muista tehdä tätä... En varmaan selviäs ilman muistilistaa! :D  Nyt pitää vähän jarrutella, kun huomaa että alkaa käydä ylikierroksilla. On varmaan tuttua, etenkin fitness-mimmeille, että kulutetaan itsensä loppuun. Mistä se sitten johtuu? Mihinkään ei olla ikinä tyytyväisiä ja aina löydetään jotain mitä parantaa.  Eikä osata pysähtyä, vaan kokoajan täytyy tehdä jotain ''kehittävää''. Itekkin oon syyllistyny tähän monesti, etten osaa esim. kaatua sohvalle ja kattoo tv:tä. Eihän se kehitä mua millään tavalla?  Sitten huomaan, että jossain on pölyä tai tiskit on tiskaamatta ja taas mennään. Jossain vaiheessa kuitenkin pitää löytää se hetki millon rentoutua, oli se sitten aamulenkki tai lempikirjan lukeminen. 
Huomasin Malagassa ollessani, että osasin ottaa rennommin (ainakin paljon rennommin kun suomessa) ja antaa itselleni enemmän omaa aikaa, elää hetkessä. Ei tarvinnut suunnitella tulevaa viikkoa sunnuntaina valmiiksi. Ehkä mun tapa rentoutua on päästä pois tutusta ympäristöstä ja etenkin kodista, missä keksii kokoajan jotain tekemistä.  Jokaisen olisi hyvä löytää se omatapa rentoutua jos on yhtään taipumusta ylikuormitukselle.  On siinä hyvätkin puolensa, että haluaa jatkuvasti kehittyä. Syntyy tuloksia! Mutta se ei saa mennä yli! Mä tiedän miltä se tuntuu, parin ylikunnon kokeneena. Moni ihmettelee sitä kuinka pysyn niin positiivisena dietillä, mutta ehkä se siinä just onkin. Tunnen mun kehon ja oon oppinu missä vaiheessa pitää jarruttaa. Otan itselleni sen verran taakkaa mitä jaksan kantaa.  Vaikka olisikin paljon tekemistä, työt, lapset, treeni jne jne..  Se on tuolla korvien välissä ottaako siitä stressiä vai ei. Toiset päivät menevät huonommin kun toiset, mutta huomenna on taas parempi päivä. Tietysti en voi verrata omaa diettiäni body fitness kisaajiin, koska dietti on silloin huomattavasti tiukempi. Sit vaan innolla oottamaan mitä tästä dietistä tulee. Iltalenkin aika ;) Adios!

Tähän lopuks vielä vähän kuvia mun viime dietiltä




Futiksen täyteistä loppuviikkoa kaikille ;) <3